Arvot ja päämäärät \ Asiakkuudet \ Hinnoittelu \ Kouluttautuminen \ Omistajuus \ Osallistuminen \ Prosessiajattelu \ Taloushallinto \ Verkottuminen
Kysymyksiä pohdittavaksi
Taloushallinto
- hinnoittelu
- laatu
(kysymykset ovat teksti (Word) tiedostoina helposti omalle koneelle ladattavaksi)
Verkottuminen
Verkoston johtaminen
Yritystoiminnan luonne on ollut voimakkaassa muutoksessa viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana. Aiemmin yritysten kokonaistoiminta oli laaja-alaisempaa. Nykyään keskitytään ja erikoistutaan tekemään pienempää osaa aiemmasta kokonaistoiminnasta ja muut toiminnot ostetaan yrityksen ulkopuolelta eli ulkoistetaan. Tällainen toiminta vaatii yhteistyötä eli verkottumista muiden yritysten kanssa. Aiemmin verkottumisen sijaan käytettiin enemmän käsitettä alihankinta, joka ei kuitenkaan täysin vastaa nykyisiä verkottumisen tai verkostoitumisen käsitteitä.
Joskus yritystoiminnassa suorastaan päädytään tilanteeseen, jossa toiminnan jatkaminen yksin ei ole mahdollista tai järkevää. Toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tarvitaan kumppanuutta muiden yritysten kanssa. Yritysten välinen yhteistyö eli verkon luominen kahden tai useamman yrityksen välille voi myös olla tila, johon ei ajauduta yhtäkkisestä pakosta tai sattumalta, vaan se voi olla valittu toimintamalli jo yrityksen toimintaa käynnistettäessä.
Miksi verkottua?
Yritysten välisellä yhteistyöllä ja näin muotoutuvilla verkostoilla
tavoitellaan hyötyjä verrattuna tilanteeseen, jossa yritykset jatkavat
toimintaansa yksinään. Yhteisen toiminnan avulla haetaan verkoston
kokonaishyödyn lisäystä, josta kaikki osapuolet hyötyisivät.
Verkottumisella tavoitellaan esimerkiksi kustannussäästöjä, tehokkuutta,
mahdollisuutta erikoistua, strategisia hyötyjä, parempien resurssien
tuomaa kilpailuetuja, neuvotteluvoimaa, vaikutusmahdollisuuksien kasvua
esimerkiksi suhteessa poliittiseen päätöksentekoon,
oppimismahdollisuutta, parempaa tiedon saatavuutta sekä sosiaalista
ulottuvuutta.
Olennaista yritysten välisissä verkoissa ja verkostoissa on se, että jokaisen verkkoon liittyneen tulee tuntea saavansa siihen kuulumisesta jotakin lisäarvoa. Muutoin verkostoon kuuluminen ei ole yksittäiselle jäsenelle kannattavaa. Yksinkertaistaen verkostoitumisen tavoitteena on, että yksi plus yksi olisi enemmän kuin kaksi.
Verkottuminen on
prosessi
Verkostoituminen ei ole kertatapahtuma, vaan jatkuvasti kehittyvä
vuorovaikutteinen prosessi. Prosessimaisuuden ja dynaamisuuden
ymmärtäminen on keskeistä myös verkoston menestykselle. Verkoston synty
vaatiikin usein pitkän ajan, jolloin luodaan edellytyksiä ja
pelisääntöjä yhteisen toiminnan käynnistämiselle ja toteuttamiselle.
Syntyvaiheessa luodaan odotuksia, joiden kukin verkon jäsen uskoo
toteutuvan verkon toiminnan aikana. Verkottuminen ei välttämättä
tarkoita erillisen juridisen organisaation muodostamista, vaan se voi
rakentua myös eritasoisten sopimusten varaan.
Verkottumisnäkökulma
osuustoiminnassa
Osuustoiminnassa verkottumisajatus on sisäänrakennettuna. Osuuskunta on
aina vähintään jäsentensä verkko. Jäseninä voi olla joko luonnollisia
henkilöitä, yrityksiä tai molempia. Yritysten välisen yhteistyön
näkökulmasta osuuskunta voikin olla monessa roolissa osana verkostoa. Se
voi olla osuuskuntien perustama osuuskunta, minkä tahansa yritysmuotojen
yhteenliittymäksi perustettu osuuskunta tai osuuskunta osana
yritysverkkoa, joka on organisoitunut muulla tavoin kuin osuuskuntana.
Seuraavassa pohditaan verkoston "perimmäisiä" kysymyksiä organisoinnin ja johtamisen näkökulmasta. Lähtöoletuksena on yritysten muodostama verkosto, jonka jäsenet tai järjestäytymismuoto ovat osuustoiminnallisia. Osiossa paneudutaan verkostoa ohjaaviin tekijöihin ja sen johtamiseen, johdettaviin tehtäviin ja verkoston toiminnan edellytyksiin sekä haasteisiin. Näistä näkökulmista on hyvä arvioida oman toimialan tai jo olemassa olevan verkoston toimintaa.
Mikä ohjaa verkostoa?
Verkostojen ohjaustekijät eli asiat, joiden perusteella toimintaa
johdetaan, löytyvät yleensä niiden tehtävistä. Kyseessä voi olla
yksittäinen toiminto tai palvelu, esim. keskitetyt hankinnat. Voi myös
olla, että verkoston jäsenten ulkopuolelta on tullut erilaisia
vaatimuksia toiminnan järjestämiselle, vaikkapa laadun osoittamiseksi
julkisten hankintojen kilpailutuksiin. Laajemmat markkinareunaehdot ovat
usein verkoston liikkeelle paneva voima, yleensä markkinoilla
edellytetään suurempia volyymeita ja toimitusvarmuutta. Kypsimmillään,
ja vaikeimmin hahmotettavissa, verkosto on strategisen ennakoinnin
tulosta. Tällöin sillä haetaan kilpailuetua tulevaisuuden markkinoilla.
Kuka johtaa verkostoa?
Perinteinen verkoston johtamisen roolijako perustuu siihen, että
verkostolla on ns. kärkiyritys, joka jo suoraan tai välillisesti
vaihdantansa kautta johtaa verkostoa. Verkoston toiminnan ja vaihdannan
organisoimiseksi saatetaan myös perustaa yhteinen organisaatio,
esimerkiksi ns. toisen asteen osuuskunta eli yhteisöjen (mm.
osuuskuntien) perustama osuuskunta. Johtaminen tapahtuu tämän
organisoitumisen, sääntöjen ja vaihdantasääntöjen kautta. Verkosto voi
myös olla taloudellisesti niin vahva tai toiminta niin vaativaa, että
verkostoa johtamaan on palkattu johtaja ja muita toimihenkilöitä.
Yleisimmin tämä tapahtuu edellä mainitun järjestäytyneen organisaation
puitteissa, ja vaatii merkittävän liikevaihdon sekä varman resursoinnin.
Verkoston johtajuus on vaikea laji, ja usein sen miettiminen unohdetaan perustamisvaiheessa. Ajatellaan, että yhteistoiminta täyttää johtamisen tarpeen. On tietysti tilanteita ja verkostoja, joissa toiminta onnistuu näin "vapaavirtausperiaatteella", mutta usein käykin niin, ettei verkostoa johda kukaan. Tämä ilmenee etenkin siitä, että kokonaisvastuun kantajaa ei löydy.
Mitä oikeastaan johdetaan?
Verkoston perustehtävästä riippuu tietysti se, mitä johdetaan.
Pelkistetyimmillään kyseessä on yksittäinen prosessi, joka sinällään voi
olla hyvin monimutkainen ja vaativa. Joka tapauksessa johtaminen saa
prosessin valvonnan luonnetta. Mikäli verkostoon on osoitettu
henkilöstöä, on olennainen osa johtamista heidän resurssointinsa. Jos
yhteinen organisaatio on verkon keskeinen toimija, jäsenten
rooli johtamisessa on toiminnan linjaaminen ja päämäärien
asettaminen.
Mikäli verkosto on selkeästi strategisesti suuntautunut, tuo se johtamiseen mielenkiintoisen ulottuvuuden. Tällöin voidaan puhua tulevaisuuden johtamisesta, jossa verkoston johdon näkemys on painavin johtamisen osaamisalue.
Olennaista verkoston johtamisessa
Verkoston
tavoitteiden määrittelyy on annettava painoa heti suunnitteluvaiheessa. On
erittäin tärkeää, että tavoitteista ja tehtävistä on selkeä yhteinen
näkemys verkoston sisällä. Toinen merkittävä tekijä on resurssointi.
Oletetaan, että pelkkä verkoston muodostaminen loisi tehtävän
suorittamisen edellytykset. Näin ei ole, vaan verkostolle tulee antaa
riittävät resurssit. Tämä usein laiminlyödään.
Verkosto on perinteisesti ollut omimmillaan yritysten toiminnan tukena ja yhteisen edun luojana. Verkosto on koettu näin vain välineeksi, ja tämä on sisältänyt usein jonkinlaista verkoston merkityksen aliarvioimista. Pitempään toiminut verkosto on usein löytänyt markkinoilta aseman ja tehtävän, jonka palauttaminen jäsenyrityksille ei ole kovinkaan helppoa vakiintuneessa tilanteessa. Voikin todeta, että verkostoja pitää kriittisesti arvioida, mutta ei aliarvioida!
Verkoston yhteistoiminnallisuus ei korvaa johtamisen tarvetta, todettakoon tämä vielä toistamiseen. Se jopa lisää sitä ja vaatii siltä enemmän. Lähtökohta onnistuneelle verkoston johtamiselle on luonnollisesti se, että sovitaan kuka johtaa verkostoa!
Verkostotoiminnan haasteita
Eri yrityksillä on luonnollisesti erilaiset toimintakulttuurit. Tämä
vaikuttaa verkostossa mm. yhteisten päätösten ennakoitavuuteen ja
yrityksen edustajien rooliin verkostossa. Samoin verkosto lisää
päätöksentekoportaita ja vaarana on liian raskas organisointi.
Päätöksentekoon tulisi kuitenkin aina välittyä jäsenten etu ja toiveet.
On tärkeää, että verkoston jäsenyrityksissä käydään oma sisäinen prosessi, jossa määritellään tavoitteet verkoston suhteen. Verkostossa on varmistettava, että sen jäsenet "pysyvät mukana vauhdissa". Pitkälle organisoituneenkin verkoston edustajien on tunnustettava, että jäsenten etu ohjaa myös verkostoa.
Edellytyksiä verkoston menestyksekkäälle
johtamiselle
Selkeä tavoite ja tehtävä luovat perustan johtamiselle. Verkostoa ei saa
yli- eikä aliorganisoida, vaan organisoinnin pitää olla tehtävän
tasalla. Verkostolle on kuitenkin annettava riittävät resurssit, jotta
siltä voi vaatia tavoitteiden täyttymistä. Vuorovaikutuksen verkoston ja
sen jäsenten välillä pitää olla kaksisuuntaista yhteisen ymmärryksen
varmistamiseksi. Verkoston piirissä on tunnustettava sen jäsenten etu ja
toisaalta verkoston päätoimijoiden osaaminen.
Kaiken kaikkiaan verkoston johtaminen ja johtajuus vaativat totutusta poikkeavaa näkökulmaa. Vaikka verkoston jäsenet näkevät sen oman organisaation apuvälineenä, verkosto luontaisesta ottaa itse johtajuutta haltuunsa. Tämä tulee jäsenten huomioida, ja pohtia mitä se tarkoittaa: mitä hyötyä siitä on ja miten se vaikuttaa jäsenten edun ymmärtämiseen verkoston toiminnassa. Vain osaava ja johtajuutta omaava verkosto pystyy vastaamaan kilpailuympäristön kehitykseen. Tämä ns. strateginen verkostojohtaminen on yhä enemmän tarpeen yhä useammilla aloilla pienyritysten kilpailukyvyn varmistamiseksi.